Usko

Pyhät Kirjoitukset ovat uskon, opin ja elämän ainoa lähde, täydellinen perusta ja yksinomainen ohjenuora. Jumala on sanonut kaiken Vanhassa Testamentissa profeettojensa kautta ja Uudessa Testamentissa apostolien kautta. Raamattu on Jumalan lukkoonlyöty ja lopullinen todistus, johon ei, niin kuin ei mihinkään testamenttiin, saa lisätä mitään eikä saa ottaa mitään pois.

Die Freie Volksmission Krefeld erottuu kaikista aikaisemmista herätysliikkeistä, jotka lahjoitettiin seurakunnalle uskonpuhdistuksesta lähtien. Ne kaikki perustivat omia seurakuntia ja organisoituivat yhdessä liitossa. Me kannamme esiin paljastetun Sanan julistuksen kautta koko Jumalan neuvopäätöstä, joka on välttämätön täydellistymiseen. Tässä mielessä tulee palvella kaikkia olemassaolevia seurakuntia - koko Jumalan kansaa, huomioimatta tunnustukseen kuulumista. Tästä julistuksesta ei nouse uudestaan esiin seurakuntia, jotka olisivat Krefeldin lähetystyön alaisuudessa, vaan lopputuloksen täytyy olla ja tulee olemaan valmistettu Jeesuksen Kristuksen seurakunta, jonka Hän itse kutsuu ulos kaikkialta.

Meidän yhteisömme ei mitenkään korota jotakin yksinautuaaksitekevää vaatimusta itseensä nähden, vaan sen tulee "ekleesian" osana muodostaa kaikkien Jumalan Sanan kautta "uloskutsuttujen"ja "valittujen" kanssa elävän Jumalan seurakunta. Se ei viittaa kehenkään ihmiseen perustajana, vaan on viimeisen herätyksen jatko ja jatkaminen Jumalan Hengen kautta päämäärällä, että Herra itse rakentaa ja täydellistyttää seurakuntansa.

Sanan julistus yhdessä iankaikkisesti pätevän Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin kanssa vaikuttaa Pyhien Kirjoitusten mukaan aina kaksinkertaisesti: ensiksi ihmiselle johdetaan silmien eteen tuomio, nimittäin oikeudenmukainen tuomitseminen kaiken lain rikkomisen takia, mihin me kadotettuina ihmisinä olemme syyllistyneet. Toiseksi on usko, joka tulee Sanan saarnaamisesta, Jumalan voima, jolla on seurauksena sielun pelastus ja täydellinen vanhurskautus sille , joka asettuu Jumalan tuomittavaksi.

Syntisen vanhurskauttaminen ei merkitse kuitenkaan synnin puolustamista. Vain hän, joka henkilökohtaisesti ottaa vastaan Jumalan armotarjouksen, kokee pelastuksen ja voi vahvistaa kutsumisensa ja valintansa. Hän, joka sen hylkää, tulee hyljätyksi; häntä, joka ei ota sitä vastaan, ei oteta vastaan.

Pyhät Kirjoitukset ovat kaikessa, mistä ne todistavat, yksiselitteiset. Ainoastaan, mitä niistä sanotaan, on moniselitteistä. Sen takia me rakkaudesta Sanan paljastettua Totuutta kohtaan hylkäämme jokaisen tulkinnan ehdottomasti.

Ainoastaan, mitä apostolit Uudessa Testametissa ovat kirjallisesti jättäneet jälkeensä, on todellisesti "apostolinen" oppi. Ainoastaan, mikä Raamatussa todella todistetaan, on raamatullista. Se, mikä on lähtöisin Kristuksesta itsestään, on kristillistä. Kirkolliskokouspäätökset, jotka tehtiin kirkkohistorian kuluessa, me hylkäämme alkuperäisen Sanan lisäyksinä ja väärennöksinä.

Usko yhteen totiseen Jumalaan, jonka lisäksi ei ole ketään toista, ja joka paljastaa itsensä moninaisuudessaan Luojana, Varjelijana, Pelastajana, Kuninkaana, Tuomarina jne.,on meille meidän uskomme sitova perusta.

Nikealais-kalkedonialaisen uskontunnustuksen me hylkäämme täysin epäraamatullisena. Siinä on muun muassa luettavissa: "...Jumalan ainoa Poika, joka on syntynyt Isästä ennen kaikkea maailmaa, jumala jumalasta, valo valosta, totinen jumala totisesta jumalasta, syntynyt ei luotu, jolla on Isän kanssa yhtäläinen olemus..." Jonkun pojan taivaassa syntymää varten , jonka Isän on tullut synnyttää,ei ole vihjailevallakaan tavalla yhtään ainoaa Raamatun paikkaa. Todella apostolinen uskontunnustus on yksin Raamatussa. Jossakin dogmihistoriassa ovat kirkolliset tunnustukset.

Jumala on yksi. Ei kolme ole kaikkialla läsnäoleva, kaikkitietävä, iankaikkinen, ei kolme jaa keskenään kaikkivaltaa, ei kolme ole keskenään yksi, vaan ainoa , kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka ajan alusta alkaen on tehnyt itsensä tiettäväksi moninaisilla tavoilla, paljasti itsensä Uudessa Liitossa meidän pelastukseksemme Isänä taivaassa, Pojassa Immanuelina = "Jumala meidän kanssamme" maan päällä ja Pyhän Hengen kautta. "Poika" ilmoitettiin koko Vanhassa Testamentissa, Hän on Hengen siittämä, Mariasta syntynyt, lihassa ilmestynyt Lunastaja, "esikoinen" monien veljien joukossa. Hänen sijaiskärsimisensä ja -kuolemansa kautta kaikki Jumalan pojat ja tyttäret sovitettiin heidän taivaallisen Isänsä kanssa. Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin saarnan kautta me haluamme saada ihmiset perehdytetyiksi Jumalan pelastuksen kanssa, niin että he voivat kokea henkilökohtaisen pelastuskokemuksensa. Niin ihminen kokee kääntymyksensä - mielenmuutoksen, samalla kun hän jättää lavean tien, uudistuu sisäisesti ja Sanan ja Hengen kautta uudestisyntyy elävään toivoon.

Jumala on luonut ihmisen kuvassaan yhteyteensä. Suhde Luojan ja Hänen luomansa ihmisen välillä särkyi syntiinlankeemuksen kautta.

Syntiinlankeemus johti viettelyksen tekoon, josta tuli esiin siemen. Sen tähden Herra asetti heti lankeemuksen jälkeen vihollisuuden kahden siemenen välille ja tuomitsi Eevan syylliseksi siihen; hänet synnyttämään lapsensa kivulla.

Samassa yhteydessä annettiin ensimmäinen lupaus, kiinnittämällä katse Messiaaseen, joka "jumalallisena siemenenä" tulisi vaimon kautta ja tallaisi kirotun käärmeen pään.

Luonnollisen luomakunnan alussa Saatana tempaisi ihmiskunnan syntiinlankeemukseen Eevan viettelemisen ja Aadamin rikkomuksen kautta ja voitti tällä tavalla vaikutuksen ja vallan koko luomakunnan ylle, joka oli tottelemattomuuden ja rikkomuksen kautta erotettu Jumalasta ja kuoleman vallassa.

Yliluonnollisen luomakunnan alussa Jumala pelasti langenneen ihmiskunnan Saatanalta toisen Aadamin kautta, kun Hän varjosti Marian, ja näin Hengen siitämisen kautta Jumalan Poika syntyi tähän maailmaan, tehdäkseen vahingon hyväksi lunastuksen ja sovituksen kautta ja niin asettaakseen jälleen paikoilleen yhteyden Jumalan kanssa.

Harhaanjoutuneen ihmiskunnan lunastuksen salaisuus on siinä, että Lunastaja itse on lihaksi tullut Sana,joka oli alussa, siis tullut kokonaan ihmiseksi, näin kuollakseen liharuumiissaan ja voittaakseen helvetin ja kuoleman ylösnousemuksen kautta. Koska syntiinlankeemus tapahtui lihassa ja veressa, täytyi myös langenneen ihmiskunnan pelastus tapahtua välttämättömällä tavalla Lunastajan kautta Hänen liharuumiissaan, kun Hän vuodatti Golgatan ristillä pyhän verensä, jossa oli jumalallinen elämä.